|
View
Etusivu
Sisällysluettelo
Takaisin |
Yrjö Reinikaista kuullaan todistelutarkoituksessa ja ensimmäisenä kysyy Asianajaja Pekka Harju. Kuuleminen seuraavassa kokonaisuudessaan.
Puheenjohtaja: Jos lähdettäisiin liikkeelle tästä teonkuvauksesta ja siitä että liittyykö Reinikainen tähän millään tavalla. Nämä asiat saatte varmasti kertoa sitten tarkentavien kysymysten yhteydessä, mutta että oikeus saisi tästä kokonaiskuvan. Että syyttäjä väittää Reinikaisen tietyllä tavalla osallistuneen tietynlaiseen menettelyyn ja meidän olisi tarkoitus päästä siihen että hän kertoisi lyhyesti taustaa.
Harju: Sitten mä esittäisin suoria kysymyksiä. Onko sinulla jotain asemaa Citylink Oy:n hallinnossa?
Reinikainen: Ei.
Harju: Onko ollut?
Reinikainen: Ei.
Harju: Oletko käyttänyt määräysvaltaa Citylinkin toimintoon?
Reinikainen: En.
Harju: Miten suhde sinulla tai NTC:llä, jossa hallinnossa kai olet mukana on ollut sitten Citylinkiin? Eli mikä se suhde oli?
Reinikainen: Asiakassuhde.
Harju: Oliko asiakassuhde molemminpuolinen siis sillä tavoin, että kumpikin myi mahdollisesti toiselleen tarvikkeita?
Reinikainen: NTC International toi maahan erilaisia kasettien valmistukseen tarvittavia komponentteja ja myi niitä asiakkailleen, mm. Citylinkille. Vuokrasin koneita ja laitteita muille ja mm. Citylinkille, siis asiakassuhde.
Harju: Ostiko yhtiösi ladattuja kasetteja vain Citylinkiltä?
Reinikainen: Ei, mm. Citylinkiltä.
Harju: No mistä syystä ja mitkä ovat perusteet sille, että jossain vaiheessa ainakin runsaasti ryhdyttiin ostamaan Citylinkiltä?
Reinikainen: Tämä Citylinkin suhde NTC:hen oli tällaisen tapahtumaketjun kautta syntynyt, itse asiassa tänä päivänä väittäisin vahinko. Scandexa oli tehnyt päätöksen lopettaa valmistaminen. Olimme 1989 siirtänyt Unkariin runkojen valmistuslinjan, automaattisen ns. raskaan konelinjan ja siihen liittyvän kokoonpanon. Scandexa oli keskittynyt markkinointiin ja siihen että osakkaiden 15 miljoonan markan arvoinen sijoitus ja vastuut yhtiöstä tulisi hoidettua pitkällä aikajänteellä. Kun Scandexa oli lopettanut tuotannon; Kuusistohan oli ollut Scandexalla piirimyyntipäällikkönä, erotettu vuonna 1989, kun Scandexa lopetti tämän kompponenttituotannon ja kokoonpanon. Kuusisto kuitenkin kävi 90-luvun loppupuolella Scandexassa neuvotteluja siitä, että jos hän jatkaisi osaa kasettien valmistustoiminnasta, koska hänellä on myyntikanavia ja hänellä on kokemusta tästä alasta.
Tietenkään en voi sanoa, että olisin ollut erittäin kiinnostunut siitä, puhumattakaan meidän johdosta, koska meillä oli suunnitelmia, että pystymme toimimaan Scandexassa tällä alalla niin kansainvälisten suhteiden kautta. Mutta tämä ajautui kuitenkin siihen, että pääsimme sopimukseen ja sopimus laadittiin silloin 1991 alkuvuonna, niin että hän perusti yhtiön ja Scandexa kun oli lopettanut tämän valmistuksen niin teki sopimuksen, jossa lupasi ostaa heiltä, siis Citylinkiltä, valmistettavia tuotteita ja samassa yhteydessä tällaista loppuvarastoa, Scandexan puolivalmiiden ja pakkausten ym loppuvarasto myyntiin heille.
Silloinhan oli 1991 sellainen valtava exodus, jossa pankit, vakuutuslaitokset ja rahoituslaitokset sanoinkuvaamattomassa hässäkässä sanoivat irti luottojaan ja imuroivat rahaa sisään, korkoja pelattiin suuntaan sun toiseen, välillä kotot olivat jopa 60-80 %. Tapiola Sanoi irti luoton, jossa oli 100.000 markan lyhennys tekemättä. Tämä haaste tästä maksamattomuudesta/hakemuksesta konkurssiin tuli hallituksen varajäsenelle, joka olin minä. Minä ilmoitin siitä toimitusjohtaja Markku Roihalle, joka ilmeisesti asianajajansa välityksellä selvitti asiaa, että sen täytyy tulla hallitukselle tiedoksi, ei varajäsenelle. Ja niin Rantasila, joka oli Arpiaisen ja Roihan ystävä, tietämättä asian kulusta, heidän toimistonsa haki Scandexan konkurssiin ilman että ketään oli vastaajan puolelta paikalla. Scandexa meni konkurssiin toukokuun puolivälissä ilman että siinä oli pienintäkään suunnitelmaa. Suunnitelma oli ajaa tämä yhtiö alas rauhallisesti ja maksaa nämä sitoumukset. Ei kestänyt siitä kuin puoli vuotta kun Markku Roiha maksoi 4,5 miljoonaa markkaa Talouspankin tilille, maksoi oman takausosuutensa pois. Arpiainen joutui myymään Espanjan mökkinsä 2,5 miljoonan markan summasta, että pystyi maksamaan omia takausosuuksiaan pois Roihalle.
Näin edettiin sitten edelleen siinä Scandexan jälkimainingeissa. Minulla oli johdettavana tämä NTC:n ryhmä, joka oli markkinointiin keskittynyt ja olin tilanteessa, että Kuusisto/Citylink oli tyhjän päällä. Ei siinä auttanut muu kuin lähteä kasettimarkkinoille, siis valmiiden tuotteiden markkinoille, jossa NTC ei ollut ollut aikaisemmin. Eikä NTC:n rooliin liittynytkään se, kun meillä oli tehdas, joka teki koteloita.
Harju: Milloin olit ja mistä syystä olit mahdollisesti ostanut NTC:lle näitä koneita?
Reinikainen: Jonkun oli ostettava ne koneet ja mahdollisimman hyvään hintaan ja ostin ne siis vuosina 1989 ja 1990. 1990 lienee ollut tämä kaikkein suurin osto, jonka loppusumma oli 5,5 miljoonan markan luokkaa. Verottaja kysyi minulta, miksi maksoitte näin paljon tästä koneesta ja kalustosta, ihmetteli siis sitä paljoutta. Mun vastakysymys oli, entä jos olisimme maksaneet vähemmän, mitäs sitten? mitä olisi seurannut?
|